Oletko koskaan miettinyt millaista on, kun oma koti onkin toisen työpaikka? Moni ihminen tarvitsee esimerkiksi kotihoitajan apua pystyäkseen asumaan omassa kodissaan suhteellisen itsenäisesti. Erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmisten tarvitsevat erilaisia palveluita ja tukitoimia, jotta elämänlaatu sairauksista ja vammoista sekä iän mukanaan tuomista vaivoista huolimatta säilyisi. Joskus apua tarvitaan kotiin pitkäaikaisesti ja jo hyvin nuorella iällä. Ei ole välttämättä helppoa tukeutua toisiin arkielämän intiimien toimien suorittamisessa.
Keitä sitten ovat nämä toisten kodeissa työskentelevät elämänlaatua ja arvokasta arkea ylläpitävät ammattilaiset? Ja miten he onnistuvat työskentelemään siten, että apua tarvitsevat kokevat elämänsä kodissansa arvokkaaksi ja omanlaiseksensa?
Olen vaikuttunut siitä miten toisten ihmisten kodeissa työskentelevät sote-ammattilaiset osaavat astua asiakkaittensa saappaisiin ja muovata oman toimintansa ja työskentelynsä sellaiseksi, että asiakkaan arki on mahdollisimman häiriötöntä ja sujuvaa. Toisen ihmisen kodissa vallitsee uniikki ja elämänmakuinen arki. Siellä on iloa, surua, onnea ja vaikeuksia. Siellä on ihmissuhteita, elettyä elämää ja tulevaisuutta. Toisen ihmisen arjen ammattilaiselta vaaditaan herkkää tunneälyä, sensitiivisyyttä ja rohkeutta. Ihmistä koskettaessa muistetaan, että nyt kosketetaan toista ihmistä. Ihmistä kohdattaessa kunnioitetaan hänen ainutkertaista elämäänsä. Ihmiselle apua annettaessa kunnioitetaan hänen vapaata tahtoaan samalla kuitenkin tarjoten apukädet ja -jalat sekä ammattitaidon hoivata niin ruumista kuin sielua. Tähän hommaan ei ihan kaikista ole. Millaisen ihmisen sinä haluaisit työskentelemään omassa kodissasi, jos sellaista joskus tarvitsisit?
