Usein sanotaan, että huumori on taitolaji ja sitä se lienee mitä suurimmissa määrin erityisesti työkontekstissa. Huumori voi auttaa käsittelemään vaikeita tunteita ja asioita, mutta toisaalta saattaa kääntyä väärin käytettynä jopa loukkaavaksi ja latistavaksi.
Myönnän olevani huumorin puolestapuhuja ja näen sen olevan sosiaali- ja terveysalalla tärkeä työväline. Ajattelen huumorin olevan välillä kuin silta vuorovaikutuksessa, joka voi auttaa pysähtymään yhteisen asian äärelle. Joskus huumorinkäyttö asiakaskohtaamisissa voi kuitenkin mennä myös pieleen. Huumorinkäyttö vaatii tilannetajua ja yhteistä ymmärrystä sekä vuorovaikutuksen tunnustelua, joihinkin tilanteisiin se sopii ja joihinkin taas ei. Asiakkaan käyttämän huumorin havainnointi voi auttaa huomaamaan myös asiakkaan huumorin taakse kätkettyjä vaikeita asioita ja tunteita, joiden käsittely on tärkeää.
Törmäsin tätä blogitekstiä kirjoittaessani oivalliseen teokseen: Humoriskinen sossutkaus, kurkistus sosiaalialan huumoriin. Kirja käsittelee huumorin merkitystä ja tehtävää sosiaalialalla sekä suhteessa asiakkaaseen että työyhteisön voimana. Kirjassa nousee vahvasti sosiaalialan työn eettisyys ja huumorin voima kohtaamisessa sekä vuorovaikutuksen rakentajana. Löysin kirjasta myös täysin uuden ajatuksen siitä, kuinka naurun avulla ihmisiä tasa-arvoistetaan.
Maria Savolainen on tutkinut pro-gradu-tutkielmassaan (2021) huumorin käyttöä asiakkaan ja ammattilaisen välisessä kotikäyntivuorovaikutuksessa. Tutkielman mukaan huumorin käyttö vaikutti varsin spontaanilta. Huumorilla oli kuitenkin selkeitä funktioita, joka tukee ajatusta huumorin käytöstä harkitusti. Mielenkiintoista on kuinka monilla eri tavoin huumori voikaan kohtaamisissa ilmetä.
Huumorin käytöstä terveydenhuollossa on tehty useita tutkimuksia, sosiaalityössä taas vähemmän. Mielenkiintoinen tutkimus on esimerkiksi Pirjo Vesan 2009 väitöstutkimus huumorista hoitajien keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Sosiaalityö mielletään usein vakavasti otettavaksi viranomaistyöksi, jota se kaikessa määrin onkin. Silti uskallan väittää, että sosiaalityössä kyse on mitä suuremmissa määrin ihmisten välisestä kohtaamisesta, vuorovaikutuksesta ja ihmisenä ihmiselle olemisesta. Näihin kohtaamisiin usein mahtuu mukaan myös rentoutta, hauskuutta, hymyjä ja naurua.
” Iloinen hymy, ymmärtävä kosketus, letkeä hauskuutus ja rentous ovat vain ohikiitäviä hetkiä, mutta samalla suuria tekoja, jotka jättävät ihmisten välille lämpöä ja turvallisuutta vaikeimpien hetkien tasapainoksi. ” (Maaret Kallio, Lujasti lempeä, Mielen työkirja)
Huumori on sote-alalla myös tärkeä keino käsitellä ja purkaa välillä raskastakin työnkuormaa. Huumoriin liittyy läheisesti nauru ja sen hyödyt. Nauruhan tutkitusti alentaa stressiä, kohottaa mielialaa ja vapauttaa mielihyvähormoneja eli endorfiineja. Vaikka huumori voi saada välillä työntekijöiden kesken tummempiakin sävyjä, on ammattilaisilla kuitenkin vahva eettinen eetos sen suhteen, ettei asiakkaita pilkata tai olla ilkeitä. Merkittävää on myös johtamisen yhteys huumoriin. Nevalainen ja kumppanit (2009) kuvaavatkin kuinka ylhäältä alas päin johdetussa työyhteisössä tai työ tavoitteen luisuessa rahan tavoittelemiseksi, karkaa usein huumorikin.
Lähteet ja lisää aiheesta:
Maria Savolainen 2021: Huumorin käyttö asiakkaan ja ammattilaisen välisessä kotikäyntivuorovaikutuksessa. Pro gradu -tutkielma.
Pirjo Vesa 2009: Aineistolähtöinen teoria hyvää oloa ja työhyvinvointia edistävästä huumorista hoitajien keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Väitöstutkimus. https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7895-6
Erja Nevalainen, Arja Jämsén & Riikka Muikku 2021 (toim.): Humoriskinen sossutkaus, Kurkistus sosiaalialan huumoriin.
Talentia 6/2009: Naurun paikka https://www.talentia.fi/talentia-lehti/naurun-paikka/
