Osallistuin joskus erään työpaikan tilaisuuteen, jossa työhyvinvoinnista huolehtiminen sälytettiin täysin työntekijän harteille. Viesti oli selkeä: se on teidän oma vikanne, jos ette pidä itsestänne huolta ja jaksa sen vuoksi töissä. Lisäksi käytiin läpi perinteiset neuvot nukkua hyvin, syödä terveellisesti ja liikkua. En voinut olla miettimättä minkä vahingon tämä aiheutti jo ennestään väsyneille työnraatajille, jotka kipuilivat työyhteisön suurten muutostuulten keskellä. Työnohjaajana kihisin kiukusta. Kuulin myöhemmin, että moni oli poistunut etätapahtumasta kesken.
Toisaalta valloilla on ajoittain myös ajatuksia siitä, kuinka työhyvinvointi kuuluisi vain työnantajan vastuulle. Työnantajan tehtävänä olisi kaataa työntekijöiden päälle jaksamista, sietokykyä, voimavaroja ja positiivisia ajatuksia. Työnantajan tulisi mahdollistaa myös palautuminen, livauttaa työntekijälle juuri sopivasti kivoja työtehtäviä, olla täydellinen esihenkilö kaikilla mausteilla varustettuna ja huolehtia vaikka hampaat irvessä työyhteisön yhteishengestä.
Huomaan usein miettiväni työhyvinvointia ja sitä kenen vastuulla se todella on. Ja vaikka kuinka asiaa kääntelisin ja kiertelisin, päädyn aina samaan tulokseen. Työhyvinvointi on yhteinen asia. Työnantajalla on vastuu muun muassa tarjota työhön tukea, hyvää johtamista, turvallinen psyykkinen ja -fyysinen työympäristö, tasapuolinen työtehtävien jako, selkeät toimenkuvat ja ohjeistukset sekä sopivat työtilat. Näen, että työntekijöiden taas tulee esimerkiksi ottaa vastuuta omasta toiminnastaan työssä, palautumisesta, asenteesta työhön ja työyhteisö- ja alaistaidoista. Asiat harvoin muuttuvat kahvihuoneessa niitä vellomalla, jos ei ole valmis avoimeen ja kehittävään keskusteluun. On tärkeää saada purkaa asioita (vaikka siellä kahvihuoneessakin), mutta tärkeää on myös pohtia miten asioihin voi vaikuttaa rakentavasti.
Ja sitten työhyvinvointi-soppaan lisätään vielä asioita, joihin voi olla vaikea vaikuttaa, kuten vaikkapa sosiaali- ja hoitotyössä liian suuri työmäärä, työn kuormittavuus, vaikeat asiakkaat ja työntekijöiden kohtaamat monimuotoiset ja haastavat ilmiöt. Ei työhyvinvointi ole aina helppo asia vaan haastaa sekä työnantajaa että työntekijää. On asioita, joihin voi vaikuttaa ja asioita, joihin vaikuttaminen on haasteellisempaa.
Työhyvinvointia tulee kehittää ja ylläpitää yhdessä työnantajan ja työntekijän toimesta! Mielestäni tähän kuuluu avoin keskustelukulttuuri työhyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä käytännön toimet, jotta jokainen jaksaisi ja voisi hyvin työssä. Onhan tällä todettu olevan suora yhteys myös työn laatuun ja tuottavuuteen.
