Sosiaalityö on mielenkiintoinen laji ja se tuo aina uusia näkökulmia ihmisenä olemiseen. Tänään koin oivalluksen välähdyksiä sosiaalityöntekijästä asiakaspalaverin ja verkostopalaverin tilannejohtajana. Samalla tavalla, kuin johtajan tunteet tarttuvat johdettaviin, vaikuttaa myös sosiaalityöntekijän mieliala ja asenne palaverin osallistujiin. Vaikka palaverin alkuasetelma olisi haastava, voi sosiaalityöntekijä tietoisesti myönteisellä, rakentavalla ja kuuntelevalla työotteella viedä tilanteen positiivisen puolelle ratkaisevalla tavalla. Usein asiat ovat lopulta toissijaisia ja tunteet ja suhde ratkaisevat, miten asiakas kokee tulleensa autetuksi ja kohdatuksi. Usein asiakaslain mukaiset muistutukset ja kantelut koskevat nimenomaan kohtelua; sitä miten ihminen on ihmisen kohdannut. Tätä kohtaamisen onnistumista haastavat sosiaalityöntekijän kiire, työkuorma, epävarmuus ja kokemus yksinjäämisestä. Levollinen työntekijä voi luottaa, että ennalta lukkoon lyötyä agendaa ei palaverissa tarvitse jyrätä läpi, vaan asiakas ja verkosto kykenee löytämään ratkaisuja myös itse. Ja senkin, että asiat eivät yksittäisessä palaverissa lopullisesti ratkea, voi sietää ja odottaa rauhassa tilanteen kehittymistä.
Kohtaamisen taitoa voi myös tietoisesti harjoitella. Aikoinaan osallistuin johtajuuskoulutukseen, jossa havainnointiin johtajan ja alaisen kohtaamisen ulkoisia piirteitä. Kääntyykö johtaja keskustellessa työntekijää päin vai jatkaako tietokoneen näpyttelyä samalla, kun kuuntelee tai puhuu? Millaiset ilmeet ja eleet johtajalla on? Millaisia sanoja hän käyttää keskustelussa? Käyttääkö hän työntekijän käyttämiä termejä jne.? Näiden ulkoisten eleiden lisäksi kypsä tilannejohtaja punnitsee myös sisällään tapahtuvia liikkeitä. Millaisia tunteita kohtaaminen minussa herättää? Koenko tarvetta puolustautua tai torjua? Olenko todella kiinnostunut siitä, mitä toisella on sanottavanaan vai kiirehdinkö muodostamaan vastausta? Tietoisella kohtaamisella on usein hedelmälliset seuraukset. Kohdatuksi tullut työntekijä ja asiakas kokee arvostuksen tunnetta, motivoituu ja lähtee mielellään yhteistyöhön. Nämä samat lainalaisuudet pätevät niin sosiaalityössä kuin kaikessa muussakin kohtaavassa työssä.
